Kuka mä oon?
Mulla on mun sisäinen maailma ja ympäröivä maailma. Ja niiden kanssa yritän tulla toimeen.
Siili
TurkuPride 2014.
Avainsanat: Eksynyt, identiteetti
Mun on pakko liikkua, en voi nukkua.
Kello on 1:35 yöllä. Mä valvon ja yritän pitää kuvaa itsestäni koossa. Yksinäisyys tuntuu oudolta. Olen kotikaupungissani käymässä töissä ja asun porukoilla. Lähes kaikki mun vanhat tutut on lähteneet täältä mun tavoin, mutta mä palaan kuukausittain viikoksi pariksi.
”Turku on Suomen perseenreikä.” Mun mielestä se on hyvä sanonta. Aivan loistava. Jokainen vähän hölmömpi mun lapsuuden kylässä uskoo sen ja ei maksaa vaivaa edes käydä. Höynät menee hesaan, mistä sanonta lähti liikkeelle.
Mä haluaisin jo takaisin Turkuun. Se on mun kotini ollut jo 5 vuotta. Siellä on uusi ystäväpiiri ja voin olla siellä uusi oma itseni. Yksinäisyys on painava asia. Lapsuuden kylässä en tiedä mitä mitä tekisin illat. Kukaan ei lähde arkena leffaan tai edes kahville.
Mä kuitenkin teen töitä täällä ja mulla on tavoite: Päästä talvea pakoon ——> kauas lämpimään ja vapuksi takaisin. lähtö on tammikuun lopulla. Mulla ei ole sormusta, asuntolainaa tai edes lemmikkiä. Näistä olen valmis luopumaan. Kunhan pääsen liikkumaan maailmalla ja avaamaan sisäistä maailmaani.
Kahdeksan vuotta sitten mä kävin ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella yksin. Silloin mä luulin vielä tietäväni, kuka mä olen miten pallo pyörii. Sitten shokki iski. Mä en tiennyt mitään.
Vielä kymmenen päivää työntekoa ja sitten pääsen taas ulos ahtaasta pallosta. Patikkamatka suuntaa Kaakkois- Aasiaan. Siellä mä kenties opin lisää mun sisäisestä ja ulkoisesta maailmasta.
Siili
Avainsanat: elämäntyyli, rauhaton, Työ
